BLOGI: Muistatko sinä, mistä unelmoit pienenä?

Edelleen, vuonna 2020, vaikka kaikki onkin epävarmaa, unelmoin siitä,  että pääsen kasvattamaan kasveja ja elämään omassa viidakossani.

Kun olin pieni, mä unelmoin siitä, että musta tulee jääkiekonpelaaja tai kukkakauppias. Aina jos näin jossain pienen kukkakaupan, olin todella mustasukkainen sille henkilölle, joka siellä oli töissä. Mikä olisikaan sen kivempaa, kun tehdä töitä kasvien ja kukkien kanssa, nähdä niiden erilaiset kasvuvaiheet ja tuottaa muille iloa niistä myös.

Aina jos näin jääkiekonpelaajan tekevän maalin ja tuulettavan sitä kuin viimeistä päivää, olin mustasukkainen sille. Tuossa olen minä isona. Mikään ei olisi sen kivempaa, kuin työntää itsensä mukavuusalueen ulkopuolelle. Loppusummerin soidessa, tietää antaneensa kaikkensa.



Kouluikäisenä mun unelma oli päästä Montanaan. Montanassa voisi elää vapaana, ja nauttia vuoristoista ja laakeista maisemista. Siellä on kuitenkin kuvattu mun all-time-favorite-elokuva, Robert Redfordin Hevoskuiskaaja. Eihän mikään olisi sen parempaa, kuin elää lempielokuvansa maisemissa.


Ellinooran laulussa lauletaan "Ei lapsena häpeää tunneta, ennenkuin joku luokassa nauraa". Lapsena uskalletaan unelmoida ilman rajoja ja rajoitteita. Lapsenomaisesti. Aikuisena alkaa miettiä liikaa, vähättelemään unelmiansa, ehkä jopa häpeämään. Tuleeko meille jotain rajoitteita, kun vanhenemme?

Edelleen, vuonna 2020, vaikka kaikki onkin epävarmaa, unelmoin siitä, että pääsen kasvattamaan kasveja ja elämään omassa viidakossani. Unelmoin, että omaisin ammattilaisjääkiekkoilijan periksiantamattoman asenteen. Omaavani Montanan vuoristossa asuvan hörhön mentaliteetin, joka on vapaa tekemään mitä haluaa. Tai siis, mähän voin tehdä just sen, jos haluan. Ja mähän teen.

Jos joku nauraa mulle, nauran niille takaisin.

Raija,

Ylihörhö, kasvitietelijä ja jääkiekkoilija

0
Feed